Takaisin vuoden 2010 vuosikertomuksen sisällysluetteloon

Koulutus ja seminaarit 2010

E2C-hankkeen tapaaminen Laureassa (Tikkurilassa)

20.5.2010 klo 13.30 - 16.00

KIRJALLISUUSTERAPIA, Heli Hulmin opastuksella Viherlaakson kirjasto 29.4.2010 klo 13-14 (heli.hulmi@welho.com)

Prosessi etenee seuraavasti. 1) tunnistaminen (tekstissä jotain tuttua, koskettavaa..), 2) tarkastelu (miten tämä asia liittyy omaan elämääni), 3) vastakkain asettaminen omia kokemuksia peilataan toisen osanottajan kokemuksiin ja tarkennetaan omia kokemuksia), 4) omaan elämään sovittaminen (vaiheiden välillä voi kulua paljonkin aikaa)

Harjoitus: 1) Ajattele jotakin tunnetta (en ymmärrä miksi se pulpahtaa aina esille), 2) mikä muoto tunteella on (esim. ympyrä, neliö..), 3) rakenne (mistä materiaalista..) 4) lämpötila (pakkanen, tulikuuma..) 5) koko, 6) säätila (myrsky..), 7) jos tunne puhuisi, se sanoisi .. 8) Mitä haluat itse sanoa tälle tunteelle? 9) tavallisesti kun minulla on tämä tunne… 10) tai myös minä, 11) kolme asiaa jotka haluan tehdä tälle tunteelle.  NYT muutan tätä tunnetta…

Muita työskentelytapoja kirjallisuusterapiassa. 1) kirjeen kirjoittaminen (kirjettä ei lähetetä  2) ongelman metafoora – vertaus – jatka siitä kirjoittamista ja  3) elämän tarinan kirjoittaminen

Harjoitus: Erilaisia runoja  Valitse runoista, mikä sana koskettaa?

www.kirjallisuusterapia.net (mukana senioreista: kolme henkilöä)

E2C –hankkeen työpaja Laurea Tikkurila 28.4.2010 klo 9-15 (Anne Äyveri)

Esittely: Osanottajia 13 (Vantaan vanhusneuvoston pj ja jäseniä, kunnan virkamiehiä, senioriosaajia, kotihoidon, kotisairaanhoidon ja palvelutalon henkilökuntaa, Viriumin edustaja (omainen on eläkeläinen) , Helsingin kaupungin hallinnon edustaja), yksi henkilö Toimivat Seniorit ry:stä,  Hankkeen edustajia 2 kpl (Tanskasta tarkkailijoita)  ja 2 Laureasta sekä Minna (?) Helsingin yliopistosta (? mistä, miltä laitokselta?)

Kun saavuin työpajaan jopa 10 minuuttia ennen ilmoitettua alkamisaikaa, kaikki muut osanottajat olivat jo paikalla ja olivat jo juoneet kahvinsa ja syöneet karjalanpiiraita. Minun oli hankala saapua ylipäätään koko tilanteeseen a) ulkoisena esteenä olivat junien toimintahäiriöt, mm. kaikki kaukojunat lähtivät Tikkurilasta ja b) toisaalta iltapäivällä alkoi bussinkuljettajien lakko. Olin ahdistunut ja täysin uupunut 3. kehän ruuhkista ja huonosta ilmasta. Kuinka pystyn matkustamaan takaisin iltapäiväruuhkassa 3. kehällä?

Koska olin luvannut osallistua,  siitä syystä, ettei kukaan muu yhdistyksestämme halunnut antaa aikaansa työpajalle, lupauduin mukaan, vaikka terveydelliset syyt mm. lääkintää ei voinut toteuttaa työpajan aikana täsmällisesti. (mm. vs kulki vuoristorataa..) Sellainen väsyttää ja uuvuttaa.

Minulle oli täysin epäselvää, mistä työpajassa oli kysymys, mikä oli työpajan tavoite, pelkästäänkö tanskalaisten tutkijoiden tutkimuksen toteuttaminen? Olin itse kuvitellut, että kysymys oli senioreiden yksinäisyyden, syrjäytymisen ja syrjäyttämisen vähentäminen, ei ainakaan kenenkään vapaaehtoisen osanottajan olemassaolon tukahduttaminen..

Aluksi tapahtui osanottajien esittely. Työpajan vetäjä ei kuitenkaan tarkentanut, millaisen esittelyn hän haluaa. ja eipä hän hyväksynyt kaikkien osanottajien esittelyä "Ei puhumasi ole omaa tarinaasi?" Eli työpajan vetäjä ei hyväksynyt sitä, vaan halusi jotakin muuta, mitä hän ei kuitenkaan määritellyt tai rajannut. "Sitä paitsi puhut liian pitkään." Tällainen vetäjän palaute kohdistuu osanottajan psyykkiseen nitistämiseen, syrjäyttämiseen ja syrjintään.

Sen jälkeen alkoi koko päivän kestävä rakentelu legoilla ja yksilöllisten rakennelmien esittely. Työpajan vetäjä sanoi, että esittelyjen väliin voi esittää repliikkejä.

Rakenna legoista

1. Jokin eläin (15  palikkaa)– arviointi edustaako eläin avioliittoa vai johtajaa?(yksilötehtävä) (5 min.)

Valittavana oli valtava määrä legoja, rakentelupalikoita? En tuntenut ollenkaan legoja, enkä ollut koskaan edes lapsuudessani rakentanut niillä, koska niitä ei yksinkertaisesti sotaaikana ollut saatavana. Annettu aika legojen valintaan oli liian lyhyt. Kun vuoroni tuli, taas työpajan vetäjä sanoi "Puhut liian pitkään."  Se että piti sijoittaa rakennettu eläin joko avioliittoon tai johtajaksi, oli varsin mahdoton tehtävä, koska sama yksilö voi olla sekä avioliitossa että johtaja, tai naimaton ja alainen, tai avioliitossa ja alainen, naimaton ja johtaja. Mikä merkitys tällä nelijaolla oli työpajan tavoitteeseen? Suuri osa senioreista ei kuulu mihinkään näistä ryhmistä. Heidät siis pakotetaan marginaaliryhmäksi (toisenlainen, erilainen), jota virkavalta dominoi ja jolta ihmisoikeuksia riistetään.

2. Mikä estää sosiaalisia suhteita senioreiden elämässä? (yksilötehtävä)(15 min)

Esimerkki tuotoksesta

 Esimerkki kuvaa toiseutta ja erilaisuutta. Eläimet ovar erilaisia. Yhdestä perheestä on kuollut läheinen, ja koko perhe on eristäytynyt muista.Perheen lapsella oli sairaus, jonka hoito vei paljon perheen aikaa. Lisäksi perheen toisella vanhemmalla oli alkava dmentia.  Toisen perheen lapsenlapsi asui niin kaukana, ettei hän voinut olla yhteydessä isovanhempiinsa. Lähiyhteisöllisyyttä esti olijoiden erilaisuus. Siitä seurasi syrjäytyminen ja yksin jääminen, vaikka sosiaalisista yhteyttä kipeästi tarvittiin. Senioreiden sosiaalisia suhteita kaventavat fyysinen eristäytyneisyys (pitkät matkat isovanhempien ja lastenlasten välillä), perheen sisäiset vaikeudet (seniori-ikäisen puolison sairaus, dementia ja lapsenlapsen vaikea sairaus), läheisen kuolema (suru, ei jaksa ottaa yhteyttä) ja linnoittautuminen perheeseen. Ulkopuoliset asenteet erilaisuuteen ovat  muskaavat ja pelko kohdata erilaisuus muodostuu sosiaalisten suhteiden uhaksi ja esteeksi. Jälleen kerrottaessa omasta legorakennelmasta, verbaalisen palautteen annossa työpajan johtaja torpedoi ko. tuotoksen. Myös prosessin aikana toinen osanottaja ilmaisi "Pidä turpasi kiinni!"

3. Mikä kannattelee sosiaalisia suhteita senioreiden elämässä? (yksilötehtävä) (15 min)

Esimerkki tuotoksesta

Esimerkki jatkuu. Samat seniorit kuin edellisessä tehtävässä. Tilanne oli muuttunut, informaatio asioista oli saavuttanut seniorit joko suullisesti, kirjallisesti, sähköisesti tai tietokoneen (internetin) välityksellä. Oli kerrottu yhteisistä toimintamahdollisuuksista. Ja mikä loistavaa oli opittu käyttämään hyväksi tietokonetta, niin että kaukana asuvaan lapsenlapseen oltiin ahkerasti yhteydessä skypen (ke palikka keskellä) välityksellä. Erilaisuus ei ollutkaan uhka vaan rikkaus. Seniorit voivat jakaa kokemuksiaan yhdessä. Sosiaalinen tilanne oli turvallinen. Tiedonvälitys (viestintä) kulki avoimesti ja saavutti kaikki seniorit. Tutustuttiin ja jopa ystävystyttiin. Senioreiden yhteisisin sosiaalisiin tilanteisiin saattoi turvallisesti tulla mukaan demeniaakin poteva ikivihreä.

Koska edellisiltä kerroilta suuni oli lukittu, en voinut juuri sanoa mitään omasta rakennelmastani. Ehkä se oli tarkoituskin, todellinen jonkin osanottajan nujertaminen, vaikka järkevää olisi ollut pelkästään vain poistua koko työpajasta.  

4. Rakenna kaikkien osallistujien yksilömalleista yhteisö? (ryhmätyö) (15 min.)

Esimerkki ryhmätuotoksesta

Koska en halunnut loukata ketään ryhtymällä keskusteluun, miten muulla tavoin kaikkien kuuden tähän ryhmään kuuluvan osanottajan tuotokset sijoitetaan yhteisöksi. En ehdottanut enkä rakentanut mitään. Sain mahdollisuuden yhden kerran sanoa, että toivoisin lisättävän "yhteisön jäsenet ryhtyvät kehittämään kansainvälistä senioreiden sosiaalista ulottuvuutta, johon sijoittuvat eräänlaiset kansainväliset "kummiyhdistykset" t.  oman paikallisen tai alueellisen senioriyhteisön taustaksi". Suomessa senioritkin ovat elämän aikana ehkä panostaneet yksilöllisyyteen, josta on liian pitkä matka yhteisöllisyyteen. Kuvaako ryhmätuotos harmonisuutta, tasapainoa, hyväksyntää, avoimuutta, hyödyllisyyttä jne. - on opittava uudelleen vanha "talkoohenki"! Yritin saada useita kertoja puheenvuoron, mutta työpajan vetäjä ei antanut siihen mahdollisuutta. Olisin vain lisännyt että avoin, kaikki seniorit saavuttava ( myös julkinen) tiedonvälitys (viestintä) on välttämätön tässäkin kuvitteellisesa yhteisössä.

Tällöin eläkeläisen vanhuksen, ja jopa varsin huonokuntoisen osanottajan tietoinen kiusaaminen ja piilosyrjäyttäminen vain näytti jatkuvan!

5. Mitä yksinäisyys on? (ryhmäkeskustelu)

Pohdiskelu perustui ennen kaikkea ulkopuolisten näkemyksiin ja asenteisiin, ei yksinäisyyden elävään, voimauttavaan kokemukseen. "On jäänyt yksin." "Ei sanota, sä olet varmaan yksinäinen." "Sinua ei tarvita". Mihin oli sysätty se syrjäytetty, syrjäytynyt ja yksinäinen seniori, johon ulkopuoliset suhtautuivat ylhäältä alaspäin, objektina tai oman toimeentulonsa tai asiantuntijuutensa välineenä?

Lopuksi tanskalaiset tutkijat kertoivat vastaavista työpajoista Tanskassa ja Hollannissa.

Yleensä oppilaitosten eettinen toimikunta hyväksyy yleensä etukäteen sellaisiset tutkimushankkeet, joissa ihmisiä tutkitaan niin, että heidän terveytensä tai oikeusturvansa saattaa vaarantua. Tutkimusaineistojen keruu toteutetaan avoimesti, totuudellisuutta ja rehellisyyttä noudattaen. Myös tutkimuksen luotettavuus  kontrolloidaan (reliabiliteetti ja validiteetti). Olivatko tämän tutkimushankkeen toteuttajat näin toimineet?

Laurea-ammattikorkeakoulun eettisen toimikunnan tehtäviin kuuluu myös tutkimuseettisten kysymysten pohtiminen. Toimikunta antaa lausuntoja erilaisille tutkimushankkeille, jotka kohdistuvat ihmisiin ja/tai Laurea-ammattikorkeakoulun omaan yhteisöön. (Laurean Eettisen toimikunnan sihteeri Teija Uino, teija.uino (at) laurea.fi)

Minulle jäi käteen  vapaaehtoisena osaanottajana, mitenhän eettinen tutkijatoimikunta on voinut antaa luvan suorittaa tämän tapaisessa työpajassa toteutettavan, empiirisen tutkimuksen, jossa kerätään tutkimusaineistoa tavalla, jonka aikana osanottajaa todella tietoisesti kiusataan ja hänen olemassaoloaan (identiteettiään) tukahdutetaan. Epäselväksi jää myös, mitä tanskalaiset tutkijat saivat irti suomenkielellä ilmaistusta materiaalista ja mitä suomalaiset kumppanit (Laureassa) heille käänsivät. Pelkkä valokuva legopalikkarakennelmista ei mielestäni riitä vertailevaan kansainväliseen tutkimukseen.  

Oikeastaan en voi muuta kuin pyytää anteeksi olemassaoloani sekä työpajan järjestäjiltä että osallistujilta. Minä, ikääntynenä ja uupuneena, olisin tarvinnut työpajan vetäjiltä enemmän täsmällisiä instruktioita, joilla määritellään mitä, missä, milloin, kuinka kauan jne. saa sanoa tai olla sanomatta, osallistua tai olla osallistumatta. Jokaisella on oikeus olla olemassa, myös vapaaehtoistoimijana. Opin, että joskus olisi ollut todella pakko sanoa ei.  Kiitos opettavista kokemuksista.

Mukana työpajassa Toimivat Seniorit ry:stä yksi osanottaja! 

TARINA! Asiantuntijaseminaari muistelemisesta ja tarinankerronnasta digiajassa 16.3.2010 klo 12.00-17.00 YLE Ison Pajan auditorio, (www.oppi.fi/tarinaseminaari ja www.bit.ly/tarinasemma)

http://areena.yle.fi/video/830980 (osa 1)  http://areena.yle.fi/video/831556 (osa 2)

Helena Allahwerdi ja Pirkko Liikanen (Toimivat Seniorit ry) osallistuivat seminaariin. Ohjelmassa käsiteltiin:

Mikä on tarinankerronnan arvo? Mihin muistelemista tarvitaan? Mitä digitaalisuus ja sosiaalinen media tekee tarinoilla? Mikä on tarinankerronnan rooli julkisena palveluna? Millaisia liiketoimintamahdollisuuksia se avaa?

Ulla-Maija Peltonen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura,  Aineeton perintö
http://www.qaiku.com/channels/show/se...

Pepi Reinikainen Näköalapaikka elämään - elämänkaarikirjoitus. Pepi Reinikainen on psykoterapeutti, kirjailija ja Elämänkaarikirjoitus-mallin kehittäjä. Hän on toiminut Ekk-kirjoitusryhmien sekä lyhytkurssien ohjaajana eri puolella Suomea ja ulkomailla vuodesta 1999. Tänä aikana hänen lähiohjauksessaan on ollut lähes 800 ihmistä. Pepi on kirjoittanut aiheesta kirjoja ja lisäksi häneltä on ilmestynyt viisi fiktiivistä teosta.Elmänkaarikirjoitus perustuu taustatarinoihin (vanhemmat ja isovanhemmat) ja omaan elämään (kronoloogisuus, ikätietoisuus, ihmisen vuodenajat). Sukupuu auttaa löytämään voimavaroja. Ikäkausien kasvihaasteet, elämänkokemukset ovat todellista, elämällä hankittua tietoa.Ihminen kirjoittaa omaa totuuttaan, etsimällä syitä, ei hakemalla syyllistä. Tekstissä oleellista on sisältö, ei määrä eikä kaunokirjallisuus. Elmänkaarikirjoutus pohjaa seitsemän vuoden jaksoihin ja vuodenaikoihin:

Kevät ikävuodet 0-7-14-21-28, Kesä 28-35-42-49-56, Syksy 56-63-70-77-84 ja talvi 84-91-98-105..

Seija Aunila, FM , YLE Elävä arkisto - tarinat digiajassa. Seija Aunila, työskentelee Elävän arkiston tuottajana. Hän on ollut alusta lähtien rakentamassa YLE:n arkistopalvelua nettiin ja toimi avausvaiheessa myös YLE Areenan tuottajana. Seija on keskittynyt viime aikoina sosiaaliseen mediaan ja arkistojen ympärille syntyneeseen yhteisöllisyyteen mm. Facebookissa ja Twitterissä. Taustaltaan hän on toimittaja ja tehnyt asia- ja kulttuuriohjelmien lisäksi mm. dokumentteja. http://twitter.com/elavaarkisto, http://www.facebook.com/elavaarkisto .
http://www.yle.fi/elavaarkisto/ Miten voisi olla enemmän vuorovaikutuksessa yleisön kanssa? Facebookiin avattu fanisivu http://www.facebook.com/elavaarkisto Vuorovaikutteisuus, tällä hetkellä Elävän arkiston Facebookin fanisivulla reilut 4000 fania. @Aunila kysynyt sivuilla, mitä he oikein fanittavat kun he fanittavat Elävää arkistoa. (Lue kirjoitus aiheesta http://socialwebtoolsyle.posterous.co... )

Kun Elävää arkistoa lähdettiin tekemään, haluttiin mukaan historiatietoa. Seuraavaksi otettiin mukaan ihmisten toiveita. Kolmantena julkaisulinjana oli reagoivuus. Esim. akateemikko Leena Palotien poismenon nostaminen esille Elävässä arkistossa. Ei kuitenkaan reagoida vain kuolemaan, vaan ajankohtaisiin asioihin. Arkistoa tehdään tulevaisuuden ihmiselle. Mikä heitä kiinnostaa? Ei ainoastaan sisällöllisesti, vaan miten sanotaan ja kerrotaan. Ihminen voi monella tavalla hakea elämyksiä.

Arto Koskinen, Tamk , elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Muisteleminen elokuvakäsikirjoittamisen opetuksellisena välineenä - Arto Koskinen, Tamk http://www.qaiku.com/channels/show/se...

Suurimpia ongelmia aloittavalle kirjoittajalle on lähteä tuottamaan tekstiä jostakin, mikä on kaukana itsestä. Mitä muistot on? Monimediallisia kokemuksia. Nähdään kuvia, tunnetaan tunteita, kroppa saattaa reagoida (esim. pelkoa), mutta parhaimmillaan voidaan vaikka haistaa jotakin (hajumuisti).

Antti Kylliäinen, SyFron Oy. Aika ja armo. Antti Kylliäinen on teologi, kirjailija ja kouluttaja, joka on tullut tunnetuksi erityisesti armoa koskevista puheenvuoroistaan. Antti hoitaa seurakuntapastorin virkaa helsinkiläisessä Pakilan seurakunnassa ja toimii esimies- ja työyhteisökouluttajana perustamassaan SyFron Oy:ssä. Hänen tuorein kirjansa Armoa työhön (Otava) ilmestyi syksyllä 2009.

Armo tarkoittaa kahta asiaa, saamme olla omina itsenämme ja että virheitä tehdessämme meitä ei rankaista, vaan saamme virheet anteeksi. Armo on oikeuden vihollinen. Se, että meidät hyväksytään ja me hyväksymme muut ihmiset, rinnastetaan armoon?

Seminaarissa esiteltiin lopuksi kolme erillista kansallista tarinahanketta.

Ilkka Tiainen, Oppi.fi, kertoi kuinka tarinoista siirrytään liiketoimintaan. Anu Talka (Lappeenranta) vuorostaan esitteli Tali-Ihantala keskuksen tarinoita Rajasta 1600-luvulta eteenpäin (Suomi-Venäjä). Kotirintaman tarinat ovat hankkeen keskeisintä asiaa. Tietokeskus sijaitsee Lappeenrannan Linnoituksessa. Eero-J Ahonala esitteli Seniorikanavaa v2.0 joka on osallistuvaa mediaa kohteena ikäihmiset. (Kainuun senioriakatemia). Taiteen ja kulttuurin avulla ikäihmisiä autetaan ja osallistetaan voimaantumaan.

T-Seniorit hankkeella on myös ikäihmisten yhteydenpitoon ja vuorovaikutukseen tarkoitettu ns. IKÄLINJA (Tampere). Sen puitteissa ikäihmisille ja pitkäaikaissairaille tarjotaan uudenlaisen vuorovaikutteisen kuvayhteyden avulla erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluja, joiden tarkoituksena on tukea heidän selviytymistään kotona. Samaan pyrkii myös Espoossa toimiva Hyvinvointi-TV. Nämä molemmat kansainväliset hankkeet ovat kokeellisia ja kestoltaan lyhyitä.