EIJA POKKINEN

TÄSSÄ JA NYT

Bar Favela 2.3. - 2.4.2016 Mechelinink. 13, HKI 

Avajaiset 2.3.2016 klo 17 - 19 Tervetuloa

Maalaan, olen siis olemassa.

Kun maalaan, olen läsnä - tässä ja nyt.

Maalaan ihmistä. Ihmisyyttä, ihmisenä elämisen eri tasoja ja tiloja. Hahmoihin sukeutuu usein ikiaikaisten myyttien, esimerkiksi Kalevalaisten tarinoiden, kautta symbolinen ulottuvuus.

Näyttelyssäni on kolme huonetta, kolme erisävyistä mielenmaailmaa.

Kuva: Esitteen maalaus, Oppilas (huone 1)

Ensimmäinen tilan on järjen huone. Oppilas on avoin ja määrätietoinen, tässä ja nyt, valmis keskittymään mielen harjoitukseen. Vaeltaja, joka on ajelehtinut vailla suuntaa elämässään, havahtuu muutoksen mahdollisuuteen. Hymyilevä Apollo säteilee seesteisenä ympäristöönsä rakastavaa myötätuntoa.  Voimahuudossa laulaja huutaa maailman vääryyksiä vastaan. Ruskan poika on vaipunut mietteisiinsä syysauringon säteissä. 

Toinen huone, välitila, on mahdollisuuksien tila. Veen emonen kohtasi aikoinaan alkumeren kuohun ja mitä siitä syntyikään? Psykhe on hautras ja valoisa, kuin ihmisen sielu. Animus ja anima, ihmismielen kaksi puolta, maskuliininen ja feminiininen, ovat lähes tietoisia toisistaan. Koivuttaressa ihminen ja luonto ovat yhtä . Mieleni minun tekevi… -maalaus on arvoituksellinen. Kuvaako abstrakti hahmo inspiraation, luovan hurmoksen tanssia? Vaiko aineen, bling-blingin, lempeää hajoamista?

Kuva oikealla: Veen emonen (huone 2)

Kolmas huone on dionyysisen mielentason, halun, nautinnon ja tunteiden tila. Kaunis Kaukomieli halajaa valloituksiin. Saaren neito lepää suruisana sijallaan, kenteis valloitettuna, kenties kumppania kaihoten. Polkupyöröllä viilettävää, hätäviestiä vievää Sanansaattajaa suojaa Hermeksen siipi. Vihreäsilmäinen Runotar havainnoi elämänmenoa ja synnyttää säkeitä. Satakielen kuuntelija on jo muualla.

Takaisin maalauspiiriin ja etusivulle

Kuva oikealla:  Kaunis Kaukomieli (huone 3)