Vanhusten heitteille jättöä ja vallan käyttöä terveydenhuollossa 2015

Paikkakunta: Espoo

Havainnot: Puolarmetsän sairaala, Jorvin ja Peijaksen sairaalat, Leppävaaran terveyskeskus  2015 

Vanhusten sairastaessa heidän hoitonsa on tulvillaan puutteita….. Geriatrian prof. Jaakko Valvanne on sitä mieltä että SOTE ei tuo muutosta olemassa oleviin hoitokäytäntöihin. Hänen mielestään tarvitaan  ensisijaisesti hoitohenkilökunnan asenteiden muutosta. Kysymys ei ole rahasta eikä organisaatiosta. Työmoraali on kadotettu, koska potilaista on tullut se välttämätön paha, jolla sairaaloita ylläpidetään ja oma palkka turvataan. Missä on empatia? Onko se kokonaan kadonnut? 

Tutkimusprofessori Harriet Finne - Soveri on sitä mieltä, että vanhukset ovat sairaalasta lähtiessään huonompikuntoisia kuin sieltä lähtiessään.

1. Ambulanssikuljetukset sairaalasta toiseen tai terveyskeskuksiin. 

Kun vanhus sairastuu, hän yleensä menee ensiksi paikkakuntansa terveyskeskukseen, josta hänet ohjataan sairaalaan päivystykseen. Päivystyksessä sairasta vanhusta makuutetaan tuntitolkulla ennen kuin hän saa kuulla hoitosuunnitelmasta. Tämä tarkoittaa käytännössä siirtoa seuraavan sairaalan päivystykseen. Ambulanssia odotetaan taas tuntitolkulla.

Tunnit kuluvat. Seuraavan sairaalan päivystyksessä sanotaan, että siellä ei tehdä vanhukselle mitään, vasta viikonlopun jälkeen. Ei ole lääkäreitä eikä tilaa ultraääni kuvaukseen, kun kysymyksessä on vanhus. Aikaa kului turhaan kaahailuun yli 12 tuntia. Vanhus palaa hoitamatta alkupisteeseen uupuneena ja nöyryytettynä.

Kummallista hoitoa ja julkisten varojen posketonta tuhlaamista 

Vanhus jäi hoidotta, häntä hiostettiin, väsytettiin, nöyryytettiin milloin kenenkin terveysbyrokraatin armoilla.

Päivystys on toisen sairaalan lähettämille potilaille kidutukseen ja nöyryyttämiseen verrattavaa hivutusta ja alistamista. 

Ambulanssikuljetuksissa tuhlataan julkisia varoja, ammattilaisten palkkoja ja kuljetettavien voimia. Missä on terve järki? Eikö toimintaa voi organisoida joustavammaksi?

Päivytysosastojen ja ambulanssien työohjelmat tulisi kehittää potilasystävällisiksi niin että turhia potilasmatkoja ei tehdä.  Lähettävän sairaalan henkilökunnan tulisi saada lähettää potilas siihen sairaalaan jossa hoitoa voidaan antaa ohi päivystysosaston suoraan hoitoon. EI turhaa piinallista odotusta.

2. Havaintoja  sairaalahenkilökunnan toimista  sairaalan osastoilla

 Kun uusi potilas tulee osastolle hänelle ei esitetä kuka kukin hoitava henkilö on ja miten hänet tunnistaa. On keittiöhenkilökuntaa, siivoajia, lähihoitajia, sairaanhoitajia, lääkäreitä ja fysioterapeutteja. Kaikki pukeutuvat niin että heidän asemaansa ei voi mitenkään tunnistaa.

Hoitohenkilökunnan asenteet kohdistuvat kielteisesti potilaaseen, joka kokee, että hänestä ei välitetä Ruokatarjotin ja sairaalan lattiat  saavat enemmän huomiota kuin hän.. Hän saa odottaa tuntitolkulla kipeästi pyytämäänsä apua. Joku saattaa kääntyä pikaisesti ovella, mutta mitään ei siitä huolimatta tapahdu.

Jos potilaalla on huono kuulo, irtohampaat, muisti hävinnyt, eikä hän enää osaa suomea ja hän on sänkypotilas, mitä häntä palvelevan henkilön pitäisi tietää voidakseen käyttää tervettä järkeä.  Nyt potilaalle tuodaan esim. ruokatarjotin, joka jätetään sängyn viereen ja jonkin ajan kuluttua se haetaan koskemattomana pois. Ei ihme että potilaat ovat aliravittuja. He eivät saa edes tarvitsemaansa määrää nesteitä, joka on vähintään 1600 ml päivässä. Yöpöydällä ei ole vettä eikä mehua. Aterian yhteydessä annettu juomakin korjataan pois. Miettiiköhän joku miksi ruoka ja juomat jäävät syömättä? Miksi tekohampaat ovat pöydällä eivätkä suussa? Millaiset asiat pitäisi varmistaa kun tarjotinta kannetaan potilaalle?

Jos onneton potilas kysyy huoneeseen tulevalta henkilöltä häntä vaivaavasta ongelmasta, hän saa vastaukseksi:  ”Asia ei minulle kuulu! Olen vain siivooja” tai ”Tuo on lääkärin vastuulla!” tai ”Hoidan asian edelleen.”  Mitään ei kuitenkaan kuulu tai tapahdu.” Vastuuta pompotellaan yhdeltä toiselle. Aloitettu työ ja hoito jäävät tekemättä. Sänky petaamatta. Potilaan vaatteet ja vaippa vaihtamatta. Haavat hoitamatta.

Työmoraali on hävinnyt ja työntekijöiden henkilökemiat ovat tulehtuneet. Niitä lietsotaan ja potilaiden hoito on sivuasia. Missä on henkilökohtainen ylpeys ammattitaidosta ja osaamisesta. Tieto eri työvuorojen välillä ei kulje. Työt jäävät kesken ja niistä ei kukaan välitä kun niitä ei siirretä tulevalle työvuorolaiselle.

Ulkomailta Suomeen tulleet työntekijät ovat sosiaalisilta valmiuksiltaan paljon parempia kuin suomalaiset kollegansa. Heidän sosiaalinen kontaktinsa viestii ” välitän sinusta”.  Suomalaisten työntekijöiden viesti on ”sinusta en välitä, miksi häiritset minua”.

Työnjohto ja lääkärin rooli ovat sekaisin. Lääkärin yli kävellään. Osastolla tapahtuu asioita, joista johto ei ole tietoinen. Kuka on vastuussa työn ohjaamisesta ja hoidossa tapahtuvista virheistä?

3. Potilaiden omaisten ohjaus hoidon onnistumiseksi

Hätääntynyt potilaan omainen jää usein vaille vastauksia koska hän ei tiedä oikeita kysymyksiä.

Potilaan omaisen ohjausta ja koulutusta kotona tapahtuvan hoidon mahdollistamiseksi ei ole suunniteltu saati toteutettu edes kotiin lähdettäessä.

Omainen tarvitsee tarkat ohjeet jatkotoimenpiteistä jotka jäävät hänen vastuulleen.  Mitä tehdä jos eteen tulee sellainen ja sellainen sairauteen liittyvä tilanne? Mistä hän saa tarvittavat hoitovälineet ja millaiset hoitovälineet? Ja miten niitä käytetään? Ja milloin ja kuinka usein?

Takaisin etusivulle   Ajankohtaista-sivustolle  Vuosikertomukseen 2014