1. Ambulanssikuljetukset sairaalasta toiseen tai terveyskeskuksiin. 

Kun vanhus sairastuu, hän yleensä menee ensiksi paikkakuntansa terveyskeskukseen, josta hänet ohjataan sairaalan päivystykseen. Päivystyksessä sairasta vanhusta makuutetaan tuntitolkulla ennen kuin hän saa kuulla hoitosuunnitelmasta. Tämä tarkoittaa käytännössä siirtoa seuraavan sairaalan päivystykseen. Ambulanssia odotetaan taas useita tunteja.

Tunnit kuluvat. Seuraavan sairaalan päivystyksessä sanotaan, että siellä ei tehdä vanhukselle mitään, vasta viikonlopun jälkeen. Ei ole lääkäreitä eikä tilaa ultraääni kuvaukseen, kun kysymyksessä on vanhus. Aikaa kuluu turhaan kaahailuun yli 12 tuntia. Vanhus palaa hoitamatta alkupisteeseen uupuneena ja nöyryytettynä.

Kummallista hoitoa ja julkisten varojen posketonta tuhlaamista 

  • Vanhus jäi hoidotta, häntä hiostettiin, väsytettiin, nöyryytettiin milloin kenenkin terveysbyrokraatin armoilla.
  • Päivystys on toisen sairaalan lähettämille potilaille kidutukseen ja nöyryyttämiseen verrattavaa hivutusta. 
  • Ambulanssikuljetuksissa tuhlataan julkisia varoja, ammattilaisten palkkoja ja kuljetettavien voimia. Missä on terve järki? Eikö toimintaa voi organisoida joustavammaksi?
  • Päivytysosastojen ja ambulanssien työohjelmat tulisi kehittää potilasystävällisiksi niin, että turhia potilasmatkoja ei tehdä.  Lähettävän sairaalan henkilökunnan tulisi saada lähettää potilas siihen sairaalaan jossa hoitoa voidaan antaa ohi päivystysosaston suoraan hoitoon. EI turhaa piinallista odotusta. 

Takaisin kannanotteisiin 2015