Pirkko Liikanen
Viherlaaksonranta 10 A 15
02710 Espoo
0505170588
pirkko.liikanen(at)gmail.com
Senioritiedote 2/2022Toimittanut ja saksinut HA 044 3622 Vanhuuspolitiikkaa ohjaavat asiakirjat
Avain alueet: Ikäystävälliset ympäristöt, ikärasismin voittaminen, integroitu hoiva, pitkäaikainen hoiva, ikääntyneiden äänen kuuleminen ja sitouttaminen, osallistaminen, tutkimuksen vahvistaminen, aineistot ja innovaatio. Ohjelmaa seuraa terveen ikääntymisen toimintaohjelma.
Tässä vihreässä kirjassa noudatetaan elämänkaariajattelua, jossa otetaan huomioon väestön ikääntymisen yleismaailmalliset vaikutukset ja keskitytään sekä ikääntymisestä aiheutuviin henkilökohtaisiin vaikutuksiin että laajempiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin. Teemoja ovat muun muassa elinikäinen oppiminen ja terveet elämäntavat, riittävien eläkkeiden rahoitus tai tarve lisätä tuottavuutta ja riittävän suuren työvoiman tarve iäkkäiden ihmisten terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon ylläpitämiseen. Vanhusten ääni EU:n tasolla Mikä on AGE Barometer?
Tämä arviointi liittyy keskeisten ikääntymiseen liittyvien poliittisten prosessien seurantaan EU:n ja kansallisella tasolla, kuten:
AGE ja sen jäsenjärjestöt käyttävät jokaista uutta AGE Barometrin versiota edunvalvontatyökaluna, joka tarjoaa todisteita siitä, miten yhteiskunnalliset realiteetit ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen vanhuudessa kehittyvät eri maissa . Tarkoituksenamme ei ole tehdä EU-maiden luokittelua, vaan antaa ytimekäs katsaus siihen, kuinka eri ikääntymiseen liittyvillä uudistuksilla ja lainsäädännöillä onnistutaan parantamaan vanhuuden elämänlaatua. AGE-ihmisoikeusmanifesti AGE:n yleiskokouksen marraskuussa 2016 hyväksymä AGE Human Rights Manifesto on laadittu yli 100 vanhuksia edustavan järjestön suorassa mukana. Asiakirjassa hahmotellaan AGE-jäsenten näkemystä ihmisoikeuksista seitsemässä keskeisessä periaatteessa, jotka jokaisen ikääntyneiden oikeuksia edistävän tulee ottaa huomioon:
Lue koko AGE-ihmisoikeusmanifesti täältä - Manifeste de AGE en français AGE Barometer 2021: Enemmän panostusta tarvitaan ikääntyneiden osallistumisen tukemiseen Kuva: Tyler Farmer Unsplashissa Tässä kuussa AGE julkaisee osallistumiseen keskittyvän Barometrinsa kolmannen painoksen. Vaikka barometrimme nostaa esiin monia hyviä esimerkkejä, se korostaa myös sitä, että liian usein iäkkäät ihmiset eivät ole mukana itseään koskevissa päätöksissä. Arviomme ikääntyneiden ihmisten tilanteesta kaikkialla Euroopassa heijastaa äskettäistä kehotustamme hallituksille ja poliittisille päättäjille " johtaa kanssamme ", vanhuksia, kun toivumme pandemiasta. Vuoden 2021 AGE Barometer -julkaisua varten kyselymme jäsenillemme kansallisista julkisista politiikoista kolmella politiikan osa-alueella, jotka ovat välttämättömiä täysimääräisen yhteiskunnan osallistumisen kannalta: elinikäinen oppiminen ja koulutus, vapaaehtoistyö sekä poliittinen osallistuminen ja kansalaisuus . Vaikka viimeistelemme vielä barometria, voimme jo antaa esikatselun joistakin tärkeimmistä tuloksista. Aktiivinen kansalaisten osallistuminen ei-tukevasta politiikasta huolimatta Yleisesti ottaen ikääntyneet osallistuvat vaaleihin muita ikäryhmiä enemmän (joitakin kansallisia poikkeuksia lukuun ottamatta) osoittaen kiinnostuksensa ja vastuunsa yhteiskuntaansa kohtaan. Kuten koko yhteiskunnassa, myös ikääntyneiden poliittinen sitoutuminen on lisääntynyt. monipuolisempi kuin ennen. Monet ilmaisevat haluavansa rakentaa maailmaa kaikenikäisille osallistumalla aktiivisesti ja edistämällä kansalaisaloitteita sosiaali- ja ympäristöaloilla ja jopa demokratiamme lujittamisessa. Mutta tämä aktivismi ei useinkaan tue julkista politiikkaa. Monissa jäsenvaltioissa vammaisilla tai pitkäaikaishoidossa elävillä henkilöillä on fyysisiä tai maantieteellisiä esteitä osallistuakseen vaaleihin. Jos tarkastelemme keskeisten korkean profiilin tehtävien ikäeroja, huomaamme, että hyvin harvat ihmiset ovat työmarkkinaiän ulkopuolella. Tämä ennakkoluulo on vieläkin voimakkaampi nuoria kohtaan. Ikääntyneiden kuuleminen heihin suoraan vaikuttavilla politiikan aloilla ei ole ankkuroitunut rakenteelliseen vuoropuheluun tai lainsäädäntömenettelyihin, vaan tukeutuu henkilökohtaisiin kontakteihin ja ikääntyneiden järjestöjen aktiivisuuteen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että jäsenvaltioissa, joissa ei ole julkista tukea vanhuksia edustavien järjestöjen kapasiteetin ja rahoituksen osalta, monet äänet jäävät kuulematta. Hyviä käytäntöjä, jotka rikkovat nämä yleiset havainnot, löytyy onneksi, kuten esim.
Nämä esimerkit osoittavat, että ikääntyneiden poliittisen osallistumisen tukeminen ei välttämättä ole kallista. Ne ovat kuitenkin investointi harmonisempaan yhteiskuntaan. Elinikäinen oppiminen: ratkaisevan tärkeää, mutta liian usein jätetty vanhusten omaan aloitteeseen Elinikäisen oppimisen merkitystä korostetaan usein mantrana monien ikääntymiseen liittyvien haasteiden voittamiseksi – ja aivan oikein! Oppimisen avulla kaikenikäiset voivat sopeutua yhteiskunnan muutoksiin, ylläpitää sosiaalisia suhteita sekä parantaa henkistä ja fyysistä terveyttä. Järkevä elinikäisen oppimisen politiikka vähentää eriarvoisuutta, joka on sinänsä yksi talouskasvun tekijä. Vielä tärkeämpää on, että halu oppia ja oppimisprosessi antavat monille ihmisille itseluottamusta ja tarkoituksentuntoa, erityisesti myöhemmässä elämässä . Siksi on itsestään selvää, että julkiset politiikat tukevat ja kannustavat osallistumista elinikäiseen oppimiseen työmarkkinoilla, mutta myös työmarkkinaiän jälkeen! Jälleen suurelta osin ikääntyneiden järjestöt itse puuttuvat ja täyttävät aukon järjestämällä opintopiirejä, kolmannen iän yliopistoja ja koulutustarjouksia, jotka vastaavat ikääntyneiden oppimistarpeisiin - vapaaehtoistoiminnan rajoituksin. AGE-jäsenet mainitsevat liian usein, että oppimismahdollisuuksiin tarttuvat pääasiassa henkilöt, joilla on jo korkea koulutustaso. Niiden mahdollistamiseksi tarvitaan lisärahoitusta, valmiuksien kehittämistä ja julkisen sektorin laadukkaan oppimisen tukea. Myös vammaiset jäävät pois kuvista, koska oppimismahdollisuudet eivät usein ole heidän ulottuvillaan tai eivät tavoita liikuntarajoitteisia henkilöitä. Työelämään liittyvän koulutuksen osalta kuva on hieman parempi. On olemassa joitakin lupaavia esimerkkejä yksittäisistä oppimistileistä, joissa työnantajat rahoittavat henkilökohtaisen oppimisbudjetin. Nykyiset pohdinnat yksittäisistä oppimistilistä EU:n tasolla osoittavat, että tämän lähestymistavan mahdollisuudet havaitaan. On kuitenkin tärkeää ottaa opiksi olemassa olevista järjestelmistä: vaikka oikeus koulutukseen on olemassa, työntekijät eivät liian usein lunasta oppimisoikeuksiaan, työnantajat voivat olla haluttomia myöntämään koulutusvapaata ja joskus ei ole saatavilla riittäviä koulutustarjouksia. EU - aloitteella olisi pyrittävä välttämään nämä sudenkuopat . On syytä mainita, että eläkkeelle siirtymistä on tuettava myös oppimismahdollisuuksilla, sillä ne voivat vaikuttaa nuorten eläkeläisten aktiiviseen ikääntymiseen. Kerätyt esimerkit osoittavat kuitenkin, että vain joidenkin suurten työnantajien tai joskus eläkerahastojen tai sairausvakuutusyhtiöiden tarjoamia oppimismahdollisuuksia. Aktiivista ikääntymistä on mahdollista edistää myös tällä alueella. Vapaaehtoistyö: ikääntyneiden panos pitää yhteiskuntaa koossa – mutta on suurelta osin näkymätöntä! Vapaaehtoistyö on tärkeä osa-alue monille iäkkäille ihmisille, erityisesti työiän jälkeen. Monet vastaajat korostavat, että suuret sosiaaliset hyväntekeväisyysjärjestöt luottavat pääasiassa iäkkäisiin vapaaehtoisiin, joilla on erityisiä taitoja ja kokemusta, ja päinvastoin ikääntyneet arvostavat vapaaehtoistyön tarjoamaa aktiivisuutta, sosiaalista verkostoa ja tarkoituksentuntoa. Vanhukset näyttävät olevan aktiivisia kaikilla aloilla, mutta hoitoala on erityisen riippuvainen vanhemmista vapaaehtoisista. Sen lisäksi, että arviolta 80 prosenttia omaishoitajien suorittamasta hoidosta, vapaaehtoiset käyvät käymässä eristyksissä olevien vanhusten luona tai iäkkäiden henkilöiden luona, jotka eivät voi poistua hoitopaikastaan ja osallistua muiden iäkkäiden ihmisten järjestämiseen. Yleistoiminnallisissa hyväntekeväisyysjärjestöissä (esim. ympäristö) vapaaehtoistyö on hedelmällinen maaperä sukupolvien väliselle vaihdolle ja parantaa eri sukupolvien ymmärrystä toistensa asioista. Sukupolvien välinen vaihto on myös osa ikääntyneiden vapaaehtoisten motivaatiota. Myöskään alaa ei tueta riittävästi julkisella politiikalla. Huolimatta muutamista vastaesimerkeistä, kuten palkinnoista tai muista tietoisuutta lisäävistä toimista, vapaaehtoistyötä ei useinkaan tueta kannustimilla , kuten vapaaehtoistoiminnan aikana myönnettävä vakuutus tai vapaaehtoistyöhön liittyvät verovähennykset. Julkiset toimijat voisivat järjestelmällisemmin tukea vapaaehtoistyötä ohjaamalla uusia eläkeläisiä tarjolla oleviin mahdollisuuksiin, edistämällä hyvien käytäntöjen vaihtoa vapaaehtoisjärjestöjen välillä tai tukemalla taloudellisesti vapaaehtoisjärjestöjen hallintotehtäviä. Tiivistettynä... Jäsenkyselymme tulokset osoittavat, että ikääntyneet ihmiset ovat aktiivinen, elinvoimainen ja monipuolinen osa yhteiskuntaa. Vielä on kuitenkin paljon tehtävää, jotta täytetään vuoden 2002 Madridin kansainvälisen ikääntymistä koskevan toimintasuunnitelman lupaukset, joita on tarkoitus tarkistaa ensi vuonna Euroopan alueella, ja varsinkin kestävän kehityksen tavoitteista. Ageismi eli ikäsyrjintä Ageismi eli ikäsyrjintä, joka määritellään yleisesti tiettyyn ikäryhmään liittyvänä negatiivisena sosiaalisena konstruktiona, voi vaikuttaa ihmisiin missä tahansa elämänvaiheessa. Vanhuuteen liitetään kuitenkin erityisen negatiivisia konnotaatioita, ja vanhuksilla ei useinkaan nähdä olevan arvoa yhteiskunnalle. Toisin kuin muut diskriminaation eli syrjinnän muodot, kuten rasismi tai seksismi, ikäsyrjintä usein normalisoidaan: ikään liittyvät stereotypiat hyväksytään, eikä niitä kyseenalaisteta.7 Ei ole harvinaista, että ikää itsessään pidetään oikeutettuna perusteena eriarvoiselle kohtelulle, ikärajojen asettamiselle tai ihmisten sulkemiselle tiettyjen palveluiden tai hoitojen ulkopuolelle. Kaikki nämä heikentävät ikääntyneille Euroopan perusoikeuskirjan 25 artiklan mukaan kuuluvia ”oikeutta ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeutta osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään
Ikäohjelman 2030 keskeisinä̈ vaikuttavuustavoitteina on suunnata ennaltaehkäiseviä̈ ja toimintakykyä parantavia toimia iäkkäälle väestölle ja riskiryhmille, pidentää̈ ikääntyvien työikäisten toimintakykyä ja työ uria, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, lisätä̈ ja mahdollistaa vapaaehtoistyötä̈, varmistaa iäkkäiden palvelujen yhdenvertaisuus, tehokkaampi koordinaatio ja taloudellinen kestävyys, lisätä asumisen ja asuinympäristöjen ikäystävällisyyttä ja nostaa esille suomalaista ikä teknologian kehittämistä ja hyödyntämistä. Toimintasuunnitelmassa on linjattu sekä nykyisen hallituskauden (2020–2023) että alustavasti tulevien hallituskausien (2023–2030) toimenpiteitä suhteessa kuuteen isoon vaikuttavuustavoitteeseen. Nykyisen hallituskauden aikana ikäohjelman tavoitteita toteutetaan myös osana muuta toimintaa mm. tulevaisuuden sote-uudistuksessa. Muu osa suunnitelluista toimenpiteistä kohdentuu vapaaehtoistyön tukemiseen, hyvinvointiteknologian käyttöönoton suunnitteluun, asumisen ja asumisympäristöjen kehittämiseen sekä ikäihmisten palveluiden kehittämiseen sekä henkilöstön hyvinvointiin ja saatavuuteen liittyviin hankkeisiin. Vuosien 2023–2030 ikäohjelman osuus valmistellaan kuluvan hallituskauden loppuun mennessä. Sote-uudistus sisältää̈ palvelujen kehittämisen lisäksi rakenteiden uudistamista. Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä̈ vastaavat kuntaa suuremmat itsehallinnolliset alueet. Maakunnat tuottavat palvelut pääosin julkisina palveluina. Yksityiset toimijat ja kolmas sektori täydentävät niitä. Kunnat vastaavat edelleen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä̈. Edellisen hallituskauden aikana erityisesti ikäihmisten kotihoidon kehittämiseen ja kaikenikäisten omaishoidon vahvistamiseen liittyvä̈ kärkihanke kokeiluineen loi uusia ja toimivia malleja maakuntiin
Vanhuspalveluja määrittävät ja ohjaavat lukuisat lait ja suositukset. Lisäksi erilaisissa hankkeissa on laadittu toimintamalleja hyvistä käytännöistä. Kunnilla on erilaiset valmiudet jalkauttaa suosituksia ja niiden toimeenpideohjelmia. Lakien noudattamista sitä vastoin seurataan. Lait ja asetukset
Suositukset thl.fi Kaavio: HE231/2021 Koko maa Espoon vanhuspoliittinen ohjelma 2022, otteita luonnoksesta Kuntien toimintaa rajaavat olemassa olevat lait. Sen ei tarvitse tehdä yhtään enempää kuin lait edellyttävät. Kansainväliset ikäpoliittiset ohjelmat ovat vain suosituksia. Ne eivät sido kuntaa eivät myöskään valtiota. Ne antavat linjauksia ja suuntaviittoja. Oma kunta päättää mitä se tekee. TÄYTTÄ ELÄMÄÄ IKÄÄNTYNEENÄ - Låt livet pulsera för seniorer Suunnitelma Espoon ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemiseksi 2022-2025 Kaupunkitasoinen Espoon suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin tukemiseksi ”Täyttä elämää ikääntyneenä” on päivitetty vuosille 2022-2025. Suunnitelma korostaa kaupungin kaikkien toimialojen yhteistä vastuuta ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämisestä ja uudenlaista yhteistyötä nykyisten ja uusien kumppaneiden kanssa. Ikääntyneet kuntalaiset otetaan mukaan heitä koskevien toimintojen ja palvelujen kehittämiseen ja heitä kuunnellaan sopivimpien toimintatapojen löytämiseksi. Uusi merkittävä kumppani on Länsi-Uusimaa –hyvinvointialue, jonka odotetaan toteuttavan osaltaan tätä suunnitelmaa vuodesta 2023 eteenpäin. Länsi-Uudenmaan ikääntyneiden hyväksi voidaan saavuttaa monia synergiaetuja yhdistämällä osaamista ja voimavaroja kuntien ja hyvinvointialueen kesken. Espoon väestön ikääntymiskehitys jatkuu voimakkaana pitkän aikavälin ennusteiden mukaan. Yli 65 -vuotiaiden määrä kasvaa 44 039 henkilöstä (vuonna 2020) noin 105 800 henkilöön vuoteen 2059 mennessä. Yli 75 -vuotiaiden määrä vuodesta 2020 vuoteen 2059 kasvaa Ikääntyneenä ihmiset ovat keskenään erilaisempia kuin missään muussa ikäryhmässä. Vanhuuseläkeikäisten ryhmään mahtuu myös useampi sukupolvi. Yhtä ja samanlaista vanhuutta ei ole. Tämä suunnitelma tarkastelee Espoon koko ikääntynyttä väestöä. Oheisesta kuviosta näkyy, että yli 91,5% espoolaisista yli 65 –vuotiaista on täysin itsenäisiä ja käyttää samoja peruspalveluja kuin muunkin ikäiset espoolaiset. Alle 8,5% ikääntyneistä tarvitsee varsinaisia vanhuspalveluja. Itsenäisten osuus 91,5% (40281) Vanhainkodissa 0,5% (234) T ehostetussa palveluasumisessa 3,1% (1362) Omaishoidettavia 1,4% (625) Espoon sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen vastuulle vuonna 2023. Tämä kaupunkitasoinen suunnitelma ikääntyneiden hyvinvoinnin tukemiseksi on tarpeen sote -uudistuksen toteuduttuakin. Moni tässä suunnitelmassa esitetyistä asioista on kaupungin tehtävänä sote – uudistuksesta huolimatta, sillä ne liittyvät vanhuspalvelulain 2. luvun mukaisiin kunnan yleisiin velvollisuuksiin. Suunnitelmasta nostetaan myös ikääntyneiden osalta Espoon hyvinvointikertomukseen – ja suunnitelmaan tavoitteita ja toimenpiteitä. Suunnitelma on samalla vanhuspalvelulain 5§ edellyttämä suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi Espoossa vuoden 2022 ajan, jonka jälkeen Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveyspalveluista espoolaisille. Suunnitelman visio on ”täyttä elämää ikääntyneenä”. Suunnitelman kuusi tavoitetta ohjaavat, mihin suuntaan ikääntyneen väestön hyvinvointia kehitetään Espoossa. Konkreettisesti tavoitteisiin päästään erilaisilla toimenpiteillä, joita toimialat toteuttavat yhdessä kumppaneiden kanssa. Tavoitteet ovat: 2. Ikääntyneet osallistuvat ja vaikuttavat 4. Teknologia ja helppokäyttöiset sähköiset palvelut auttavat arjessa ja edistävät osallisuutta 5. Esteetön elinympäristö tukee itsenäistä elämää Tämä on suunnitelma ikääntyneen väestön hyvinvoinnin, terveyden, toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemiseksi sekä vuodeksi 2022 iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palvelujen ja omaishoidon järjestämiseksi ja kehittämiseksi. Suunnitelma edellyttää konkreettista toimeenpanoa, arviointia ja seurantaa toteutuakseen ja täyttääkseen siihen sisällytetyt tavoitteet. Sote-uudistus/LU - hyvinvointialue Vuoden 2023 alusta käynnistyy osana Sote -uudistusta Länsi-Uusimaan hyvinvointialue, joka vastaa kymmenen Länsi-Uusimaan kunnan sosiaali- ja terveyspalveluista. Espoo kuuluu Länsi- Uudenmaan hyvinvointialueeseen ja on väestöltään noin 60% alueen väestöstä. Sote -uudistuksen tavoitteena on muun muassa turvata yhdenvertaiset, asiakaslähtöiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut koko maassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluja halutaan vahvistaa. Hallitusohjelmassa korostetaan erityisesti terveyserojen kaventamista ja palveluiden kustannusten hallintaa. Kunnilla on jatkossakin aktiivinen rooli asukkaidensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Tätä suunnitemaa päivittäessä ei ole vielä tarkkoja tietoja hyvinvointialueen palveluista ja toiminnasta. Koska muutoksen valmisteluun on aikaa vain vuosi 2022, on selvää, että kovin suuria muutoksia nykyisiin palveluihin ei hyvinvointialueen aloittaessa tulla tekemään. Kuitenkin mm. sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelujen myöntämisen kriteerit ja asiakasmaksut tullaan yhtenäistämään siten, että ne ovat kaikissa alueen kunnissa yhtenäiset. Länsi-Uudellamaalla on jo tähän saakka paljon yhteistyötä palveluiden kehittämisessä, joten lähtökohdat uudistukselle ovat hyvät. ESPOOLAISTEN NÄKEMYKSIÄ HYVÄSTÄ IKÄÄNTYMISESTÄ Vuoden 2021 aikana järjestettiin kuntalaiskysely, jossa koottiin espoolaisten näkemyksiä hyvään ikääntymiseen liittyvistä asioista. Lisäksi kysyttiin, mitä tietoja, toimintaa tai palveluja vastaajat toivoivat, joita ei ole tällä hetkellä tarjolla. Kysyttiin myös, mitä kautta halutaan saada tietoja Espoossa tarjolla olevista ikääntyneille suunnatuista toiminnoista tai palveluista. Kyselyyn vastasi 483 henkilöä. Vastanneiden mukaan hyvän ikääntymisen kannalta tärkeimpiä annetuista vaihtoehdoista olivat seuraavat asiat:
Tärkeysjärjestyksessä seuraavina hyvinvoinnin kannalta koettiin perhe ja sukulaiset, yhteydenpito sukulaisiin ja tuttaviin, mahdollisuus harrastaa ja liikuntamahdollisuudet. Mitkä muut asiat annettujen vaihtoehtojen lisäksi ovat tärkeitä hyvän ikääntymisen kannalta? Tähän avoimeen kysymykseen kirjoitettiin 336 vastausta. Seuraavassa on nostoja vastauksista, jotka toistuivat usein:
Mitä tietoja, toimintaa tai palveluja toivot, joita ei ole tällä hetkellä tarjolla? Tähän kysymykseen vastasi 268 henkilöä. Seuraavassa on nostoja vastauksista, jotka toistuivat:
Yksinasuminen Espoossa asui yksin vuoden 2021 alussa noin 14 701 yli 65 -vuotiasta, mikä on 33% Ikääntyneet maahanmuuttajat Espoossa Espoossa asuvat ikääntyvät maahanmuuttajat ovat taustaltaan hyvin heterogeeninen joukko. Yli 65 –vuotiailla maahanmuuttajilla oli 31.12.2020 tietojen mukaan 64 eri äidinkieltä. Valtaosaa kieliryhmistä edustavat yksittäiset ikääntyneet henkilöt. Muita kuin suomen- tai ruotsinkielisiä 65 vuotta täyttäneistä oli vuonna 2020 yhteensä 1638 henkilöä (3,72% samanikäisestä väestöstä), heistä 428 henkilöä (2,3% samanikäisestä väestöstä) oli täyttänyt 75 vuotta. Väestötietojen mukaan vuonna 2020 suurin ikääntyvien maahanmuuttajien ryhmä olivat venäjää puhuvat, joita oli yli 65–vuotiaita 424 henkilöä, näistä 112 henkilöä oli täyttänyt 75 vuotta. Toiseksi suurin ikääntyneiden maahanmuuttajien ryhmä olivat viroa puhuvat, joita oli yli 65 –vuotiaita 241 henkilöä, näistä 33 oli täyttänyt 75 vuotta. Kolmanneksi eniten ikääntyneitä maahanmuuttajia oli englantia puhuva ryhmä, joita oli 125, näistä 75 vuotta täyttäneitä oli 41. Saksaa puhuvista oli 89 henkilöä täyttänyt 65 vuotta, heistä 55 oli täyttänyt 75 vuotta Muistisairaat Etenevä muistisairaus on suurin yksittäinen iäkkäiden ihmisten pitkäaikaisen hoidon (omaishoito, kotihoito, pitkäaikaishoito) tarpeen aiheuttaja. Ikääntyvän väestön määrän kasvaessa myös muistisairauksia sairastavien määrä tulee kasvamaan, mikä merkitsee myös palvelutarpeen kasvua. Mini-Suomi -tutkimuksen laskentakaavan mukaan Espoossa oli arviolta 4357 keskivaikeaa tai vaikeaa muistisairautta sairastavaa vuonna 2020. Vastaavasti ennusteen mukaan lukumäärä kasvaa vuoteen 2030 mennessä noin 2500:lla ja vuoteen 2050 mennessä noin 7000:lla verrattuna vuoteen 2020. Lähivuosina (2020–2030) keskivaikeaa ja vaikeaa muistisairautta sairastavien määrä tulisi ennusteen mukaan kasvamaan keskimäärin noin 230 henkilöllä vuosittain. Iäkkäiden henkilöiden palvelujen riittävyys ja laatu Vanhuspalvelulaki (§6) edellyttää kuntia arvioimaan vuosittain iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaalipalvelujen riittävyyttä ja laatua. Espoossa arviointi raportoidaan hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnalle vuosittain ja raportti esitellään myös vanhusneuvostolle. Arvioinnin perusteella Espoossa iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien palveluiden saatavuus on ollut hyvällä tasolla. Palveluiden laatu on kehittynyt myönteisesti ja on Suomen keskiarvoa korkeammalla tasolla. Palveluista kerätty asiakaspalaute on ollut pääasiassa myönteistä. Suunnitelman tavoitteet 1. Hyvinvoinnin edistäminen on tavoitteellista ja vaikuttavaa, ja siihen on helppo osallistua 2. Ikääntyneet osallistuvat ja vaikuttavat 4. Teknologia ja helppokäyttöiset sähköiset palvelut auttavat arjessa ja edistävät osallisuutta 5. Esteetön elinympäristö tukee itsenäistä elämää Tavoitteiden mukaiset toimenpiteet alkuvuosille Suunnitelmassa esitetään tavoitteille toimenpiteitä, joista kukin toimiala tai muu toimija muokkaa varsinaisen tarkan toimenpiteen ja sille mittarit ja vastuutahot. Näin toteuttajalleannetaan mahdollisuus päästä tavoitteeseen kulloinkin parhaalla mahdollisella konkreettisella toimenpiteellä. Suunnitelman seurantaryhmä on ikääntyneiden hyvinvointityön ohjausryhmä, joka arvioi vuosittain toimenpiteiden syntymistä ja toteutusta. Suunnitelmaa koskevia lyhenteitä ovat: elinvoiman tulosalue (elinvoima), hyvinvoinnin ja terveyden toimiala (HYTET) ja kaupunkiympäristön toimiala (KYT), konsernihallinto (konserni). Vuoden 2023 alusta HYTET siirtyy Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle (LU -hyte -alue), mutta tiivis yhteistyö kaupungin kanssa jatkuu. Toimenpiteiden kohdalla pääasiallinen vastuutaho on suluissa toimenpiteen kohdalla. Lähde: https://espoo.oncloudos.com/kokous/2022568-3-115897.PDF Korona Suomi ja muu maailma ovat nyt eläneet kaksi vuotta kulkutautipandemian keskellä. Perjantaihin 4. helmikuuta 2022 mennessä SARS-Cov-2-koronaviruksen aiheuttamaan COVID-19-tautiin on sairastunut 385,9 miljoonaa ihmistä ja se on surmannut 5,7 miljoonaa ihmistä maailmanlaajuisesti. Suomessa on varmistettu 514 892 koronavirustartuntaa ja 2 058 ihmistä on kuollut tautiin. Marraskuun 2021 lopulla Etelä-Afrikasta kantautui uutisia: oli havaittu uusi virusvariantti, omikron. Se vaikutti leviävän aiempia muunnoksia tehokkaammin. Maailma huolestui. Nyt, muutamaa kuukautta myöhemmin, Suomessakin uskalletaan olla jo varovaisen optimistisia. Omikron tuli ja tartutti monet, mutta nyt sairaalahoidossa olevien määrän jyrkkä kasvu näyttää pysähtyneen ja tautitapaukset ovat vähenemään päin. Altistuminen ei tarkoita enää tiukkaa kahden viikon karanteenia, vaan on tapauskohtaista. Alkuvuodesta 2021 aloitettiin väestön rokottaminen. Ensin sotehenkilöstö, sitten riskiryhmäläiset, työikäiset ja nuoret. Rokotteiden tarkoituksena ei ollut estää tautia, vaan taistella vaikeaa tautimuotoa vastaan ja ehkäistä kuolemia. Nyt, vuoden 2022 alussa, halukkaat saavat kolmannen tehosteannoksen rokotetta. UUSIA KIRJOJA Suomessa on 1,1 miljoonaa yli 65-vuotiasta, ja heidän määränsä vain paisuu, kun ihmiset elävät entistä pitempään. Ovatko he taakka ja ongelma terveydenhoitojärjestelmälle ja nuoremmille kansalaisille? Geriatrian professori Timo Sandberg sekä gerontologian ja kansanterveystieteen emeritusprofessori Eino Heikkinen ovat tarttuneet ajankohtaiseen aiheeseen ja toimittaneet artikkelikokoelman Suomiko onnellisen vanhuuden maa?, jossa kymmenen eri alojen asiantuntijaa tarkastelee vanhuuteen liittyviä kysymyksiä. Strandberg, Timo & Heikkinen, Eino (toim.): Suomiko onnellisen vanhuuden maa?. Into, 2021. 263 sivua. Suomiko onnellisen vanhuuden maa? on ajankohtainen teos, sillä vanhusten laitoshoidon ongelmista keskustellaan jatkuvasti, sote-uudistus on tulossa, ikäihmisten elämää on rajoitettu koronapandemian takia ja iso joukko vanhuksia on sairastunut tai menehtynyt tautiin. Sitä paitsi viime vuoden lopulla YK julkaisi yhdessä Maailman terveysjärjestön (WHO) kanssa terveen ikääntymisen vuosikymmenen ohjelman: The United Nations Decade of Healthy Ageing 2021–2030. Artikkelien kirjoittajat erottavat ikääntymisen ja vanhenemisen: – Ikääntyminen eli kronologisen iän karttuminen on universaali ilmiö, joka alkaa syntymästä. – Vanheneminen tarkoittaa ikääntymiseen liittyviä monipuolisia ja yksilöllisiä biologisia, psykologisia, fysiologisia ja muita muutoksia. Ikäsyrjintä (ageism) on verrattavissa rasismiin ja seksismiin. Se on tapahtumaketju, jossa ihminen suljetaan kokonaan tai osittain yhteiskunnan taloudellisista, sosiaalisista, poliittisista ja kulttuurisista järjestelmistä. Syrjintä on järjestelmällistä ja se voi olla institutionaalista, kulttuurista tai yksilötasoista – ohi puhumista, aliarviointia, asiatonta puhuttelua, loukkaavaa kohtelua, hoidon laiminlyömistä, kaltoin kohtelua. Köyhyys, heikentynyt toimintakyky ja tietämättömyys lisäävät syrjinnän riskiä. Eläkepommi, hoivataakka, huoltosuhteen heikkeneminen, taloudellinen kestävyysvaje. Miltä kuulostaa? Ikäsyrjinnältä, eikö vain? Siitä ja iäkkäiden asemasta kirjoittaa Marja Vaarama, Itä-Suomen yliopiston sosiaali- ja terveyspalvelujen vaikuttavuuden emeritaprofessori. Hän selvittää, miten iäkkäistä puhutaan, miten heihin suhtaudutaan, miten heitä kohdellaan, miten heidän tarpeensa huomioidaan ja missä määrin he voivat osallistua yhteiskunnan avaintoimintoihin. Syrjäytyminen taas tarkoittaa huono-osaisuutta elämän eri osa-alueilla, jolloin taloudelliset, terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat kasautuvat. 75 vuotta täyttäneet kokevat elämänlaatunsa jokseenkin yhtä hyväksi kuin muukin väestö, vaikka heidän terveytensä ja sosiaalinen osallistumisensa on heikompaa. Sitä vastoin 80-vuotiaista 20–30 prosenttia syrjäytynyt yleisestä hyvinvoinnista köyhyyden, sairauden, yksinäisyyden, heikon toimintakyvyn ja riittämättömien palvelujen takia. Palvelujen siirtyminen internetiin edistää syrjäytymistä. agricolaverkko.fi Espoon kaupunki myi sairaalansa Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle siirtymisestä ennakoi Espoon sairaalan myyminen yksityiselle toimijalle, jolta Espoo nyt vuokraa tiloja. Espoon kaupunginhallitus hyväksyi Espoon sairaalan myynnin kotimaiselle sijoittajaryhmälle äänestyksen jälkeen maanantaina. Päätös Kiinteistö Oy Espoon sairaalan osakekannan myynnistä LähiTapiola Yhteiskuntakiinteistöt Suomi Ky:lle 295 miljoonalla eurolla syntyi äänin 11–4. Lisäksi maanantaina hyväksyttiin sairaalan tilojen vuokraaminen uudelta omistajalta. Sen mukaan Espoo vuokraa noin 80 prosenttia sairaalakiinteistön tiloista. Vuokra on aluksi 7,7 miljoonaa euroa vuodessa. Ensimmäinen vuokrantarkistus voidaan tehdä kolmen vuoden jälkeen. KAUPUNGINHALLITUKSESSA SDP:tä edustava valtuutettu Juri Aaltonen arvostelee myyntipäätöksen taustalta puuttuneita talous- ja riskianalyysejä. Aaltosen mukaan luottamushenkilöiden oli mahdotonta arvioida kaupan kannattavuutta, sillä vertailua, jossa vuonna 2017 valmistunut sairaalakiinteistö olisi pidetty kaupungin omistuksessa, ei tehty. – Myynnistä ei ole tehty analyysiä, jossa olisi arvioitu hankkeen heikkouksia, riskejä ja vahvuuksia, Aaltonen summaa. Esimerkkinä Aaltonen mainitsee, että uusi omistaja saa Espoon maksamien vuokrien ansiosta noin 2,6 prosentin tuoton rahoilleen. Lisäksi sijoittajat saavat vuokratuottoa Husilta, Jorvin apteekilta ja R-kioskilta, jotka ovat nekin kiinteistön vuokralaisia. Espoo puolestaan menettää näiden vuokralaisten maksamat tuotot. MYYNNISTÄ SAATAVILLA tuloilla Espoo voi kaupungin hallituksen puh.joht. Vuornoksen mukaan vähentää velkataakkaansa ja tasapainottaa talouttaan. Vuornoksen mukaan Espoon ei kannata myöskään omistaa sote-kiinteistöjä, kun vastuu palveluista siirtyy Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle vuodesta 2023 eteenpäin – Sairaalan myyntipäätös on Espoon strategisten linjausten mukainen. Tavoitteenamme on luopua sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen liittyvien kiinteistöjen omistamisesta lähivuosien aikana. Näin kaupunki pystyy paremmin keskittymään tuleviin ydintehtäviinsä sivistykseen ja kaupunkikehittämiseen, sanoo Vuornos tiedotteessa. PARHAILLAAN valmisteltavassa sote-uudistuksessa sairaalapalveluiden järjestämisvastuu siirtyy Espoolta Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle. Tämä tarkoittaa sitä, että myös Espoon sairaalan vuokrasopimus on määrä siirtää Espoolta uuden hyvinvointialueen hallinnon vastuulle. Espoon mukaan sairaalakiinteistön käytöstä tehdään 20-vuotinen vuokrasopimus. Sen päättyessä sairaalan vuokralaisella on mahdollisuus jatkaa vuokra-aikaa viiden vuoden jaksoissa kolme kertaa. VUORNOKSEN MIELESTÄ myyntipäätös on vastuullinen myös tulevan hyvinvointialueen näkökulmasta. – Hyvinvointialue saa pitkäjänteisen ja luotettavan vuokranantajan, joka on sitoutunut pitämään rakennuksen hyvässä kunnossa. Myös uusi vuokrasopimus on kohtuullisesti hinnoiteltu, mikä helpottaa ennakoitavuutta hyvinvointialueen taloudenpidossa, Vuornos kommentoi tiedotteessa. Espoon kaupunginhallitus tekee sairaalasta myyntipäätöksen ja kaupunginhallituksen tila- ja asuntojaosto vuokrauspäätöksen kokouksessaan ensi maanantaina. Sopimukseen kuuluu, että vuokranantajana toimiva LähiTapiola Yhteiskuntakiinteistöt vastaa peruskorjauksista ja uusimisista lukuun ottamatta kiinteistön sairaalatoimintaan liittyviä laitteita. KAUPUNGIN TIEDOTTEEN mukaan sairaalan ylläpito on Espoon Tilapalveluilla, joka vastaa siitä entisten sopimustoimittajien kanssa. Tilapalvelujen vuokraamat tilat käsittävät noin 80 prosenttia kiinteistön vuokrattavasta pinta-alasta. Muita vuokralaisia ovat HUS-Tilakeskus, Jorvin apteekki ja R-kioski. Länsiväylä 5.1.2022 Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue Raportti: Hyvinvointialueiden tehtäviä ehdotetaan laajennettavaksi Valtiovarainministeriö 31.1.2022 9.31 Valtiovarainministeriön työryhmä esittää uusia tehtäviä hyvinvointialueille. Näitä ovat kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtävät, öljy- ja kemikaalivahinkojen jälkitorjuntatehtävät sekä eräät erityisryhmien asumiseen liittyvät tehtävät. Lisäksi jo aiemmin on käynnistetty valmistelu, jossa ehkäisevän päihdetyön sekä oleskeluluvan saaneiden, alaikäisenä ilman huoltajaa maahan tulleiden lasten ja nuorten asumisen ja tuen järjestämisen tehtävät siirretään hyvinvointialueille. Myös työryhmä puoltaa näiden tehtävien siirtämistä. Työryhmän raportti julkaistiin 31. tammikuuta. Valtiovarainministeriö käynnisti heinäkuussa 2021 valmistelun hyvinvointialueiden mahdollisista uusista tehtävistä, niiden rahoituksesta ja maakuntaverosta. Nyt on kyseessä hankkeen ensimmäinen väliraportti, jota käsittelee seuraavaksi sote-ministerityöryhmä. Hallituksen on tarkoitus myöhemmin tehdä päätös uusista tehtävistä ja linjata työn jatkosta. Siirrettäväksi ehdotettuja tehtäviä hoidetaan tällä hetkellä kunnissa. Työryhmä ehdottaa, että lainsäädännön muutokset valmistellaan ja tehtäväsiirrot toteutetaan omina erillisinä hankkeinaan vuosina 2022–2025. Tehtävät siirtyisivät hyvinvointialueille eri aikoina, viimeisinä kuntien ympäristöterveydenhuollon tehtävät vuoden 2026 alusta. Selvitys on tehty laajassa yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa Kukin ministeriö on selvittänyt omalta toimialaltaan, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta voitaisiin siirtää hyvinvointialueille. Valmisteluun ovat osallistuneet valtiovarainministeriön lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö sekä oikeusministeriö. Hyvinvointialueiden tehtävien laajentamista on selvitetty aiemmin syksyllä 2020 parlamentaarisesti. Selvitystyö on otettu huomioon ja sen tietoja on hyödynnetty väliraportissa, mutta väliraportti on itsenäinen tarkastelu hyvinvointialueiden mahdollisista uusista tehtävistä. Lisätiedot: osastopäällikkö Juha Sarkio, valtiovarainministeriö, p. 029 553 0031 (työryhmän puheenjohtaja) Väliraportti: Hyvinvointialueiden uudet tehtävät Valtiovarainministeriön verkkopalvelu | vm.fi | viestinta.vm@gov.fi UUTISIA ESPOOSTA Espoon talousarvio 2022, otteita talousarviosta (ikääntyminen ja vanhusten palvelut)
Tutkimuksia Ikänaisten elämisen taito ja kokemukset asemastaan yhteiskunnassa Yli 70-vuotiaita naisia on Suomessa yli 500 000. Julkisessa keskustelussa puhutaan harvoin ikääntyneiden naisten näkemyksistä ja asemasta Suomessa. Tuoreessa selvityksessä he ovat itse äänessä. Sattumalta kuulin TV:stä emeritaprofessori Marja Holmilan haastattelun hänen tekemästään 70+ vuotiaiden naisten haastattelututkimuksesta. E2 Tutkimuksen maanantaina julkaisemassa Ikänaisten elämisen taito ja kokemukset asemastaan yhteiskunnassa -selvityksessä Marja Holmila päästää naiset ääneen. Monet naisista arvioivat, etteivät tule enää nähdyiksi ja kuulluiksi, vaikka ovat aiemmin toimineet merkittävässä työroolissa tai yhteiskunnallisessa asemassa. Kyvykkyyttä ja iän tuomaa kokemusta ei huomata. Eläkkeelle päästyään naisista tulee näkymättömiä. Ikääntyneiden kuulemisen esteet ovat haastateltujen naisten (N=34) kokemusten perusteella usein asenteellisia ja liittyvät kulttuurissamme vallitsevaan nuoruuden ihailuun. Suurella osalla haastatelluista on merkittävä rooli omassa suvussaan. ”Oman elämänkulun jäsentäminen ja sen eteenpäin kertominen koettiin hyväksi myös itselle. Naiset kokivat, että mitä enemmän tulee sinuiksi elämänsä kanssa, sitä vapautuneempi, onnellisempi ja kiitollisempi itse on. Tulee tyytyväisyyden, rauhallisuuden ja anteeksiannon elementti mukaan, jolloin kipeätkin asiat asettuvat kohdalleen.” Kuva: Vasemmalta Sirpa Taskinen, Marja Holmila ja Vappu Karjalainen 72-vuotiaan Vappu Karjalaisen mielestä suomalaista työkulttuuria pitäisi uudistaa siten, että eläkkeelle lähtevät pystyisivät paremmin siirtämään oppejaan ja kokemuksiaan eteenpäin. – Meillä ei osata arvostaa ihmisen elämäntyön merkitystä. Jotenkin on aina kauhea kiire saada uutta nuorempaa voimaa tilalle, Karjalainen miettii. 80-vuotiaan Sirpa Taskisen mielestä tietotekniikkaa kehitetään usein vain nuorten ja keski-ikäisten näkökulmasta, vaikka väestön ikääntymisen myötä vanhukset ovat yhä keskeisempi käyttäjäryhmä esimerkiksi erilaisissa sähköisissä palveluissa. – Se on mielestäni ollut virhe, että Suomeakin on viety niin nopeasti digiaikaan, vaikka suuri osa vanhoista ihmisistä ei hallitse niitä tekniikoita. Pankit ovat ehkä pahin esimerkki siitä, miten on palvelut viety alas, Taskinen toteaa. Ikäihmiset vaikeuksissa ilman verkkopankkitunnuksia korona-aikana Verkkopankkitunnukset tarvitaan, jos haluaa esimerkiksi tilata ruokaa kotiinsa. Tilille ostaminen on edesmennyttä aikaa. Kaupalla ei ole mahdollisuutta olla luoton antaja. Helpoin tapa turvata omaa itsenäistä asumistaan mahdollisimman pitkään on esteetön ja turvallinen koti. Vaihtoehtona on joko remontoida nykyinen asunto tai muuttaa ennakkoon paremmin soveltuvaan asuntoon. Kotitalousopettaja Kyllikki Östring, entinen Enonkosken kuntalainen testamentti rahoittaa liukuesteet kunnan jokaiselle yli 65-vuotiaalle asukkaalle. Työelämän ja kirjallisuuspiiriharrastuksen kautta toisensa tuntevilla naisilla on jokaisella oma elämänohjeensa tarjottavaksi. Marja Holmila kehottaa nuorempia ihmisiä optimismiin ja uteliaisuuteen, Vappu Karjalainen rohkeuteen ja Sirpa Taskinen armollisuuteen, niin itseään kuin muita kohtaan. Kuva: Janne Lindroos / Yle Marja Holmila Tutkimusprofessori (THL, emerita) Haluaisitko apua kotona? Palkataan yhdessä Kotiavustaja? Muistan vielä ajan, jolloin perheillä oli kotiapulainen tai kodinhoitaja palkattuna. Heidän koulutustaan varten löytyi myös Espoosta Kodinhoitajaopisto. Nykyään ammatillisessä koulutuksessa panostetaan vain sellaisiin ammatteihin, joissa työpaikka on jossain laitoksessa. Kodeista heitä ei enää löydy, vaikka tarvetta olisi. On vain omasta aloitteesta kiinni haluaako kotiinsa apua. Puhutaan kodinhoitoringeistä. Sellaisen voi perustaa joidenkin muiden kanssa. Tavoitteena on, että palkattu kodinhoitaja saisi kunnon palkan, jolla hän tulisi toimeen. Taloustaito lehdessä 11/21 sivuilla 21-24 oli esimerkki miten tämä onnistuu. Esimerkkinä ehdotetaan, että perheet (myös eläkeläisperheet mukana) palkkaavat yhteisen työntekijän koti- ja hoivatueksi. Työaika on 40 h/viikko ja palkka 2 500 e/kk. Jos perheitä on viisi, kodinhoitaja työskentelee jokaisen luona 8h/viikossa eli keskimäärin 1,5 tuntia päivässä. Työntekijä on yrittäjä. Palkatun henkilön kanssa tehdään työsopimus, jossa mainitaan työsopimuksen osapuolet, työnteon alkamisajankohta, työsopimuksen laatu, työntekopaikka, työtehtävät, palkka, palkanmaksukausi, säännöllinen työaika, vuosiloman määräytyminen, lomaraha, salassapitovelvoite, irtisanomisaika tai sen määräytymisen peruste, sovellettava työehtosopimus eli TES ja allekirjoitukset. Palkasta voi tehdä kotitalousväheneykset. Mikäli olet kiinnostunut ideasta, ota yhteys Helena Allahwerdiin Viherlaaksonranta 10 A 12 soita 044 3622 060 tai lähetä nimesi s- postiin hwerdigmail.com Vertaistukea Saman kokenut henkilö voi toimia tukena toiselle jakamalla omia kokemuksiaan ja kuuntelemalla. Yhdistysten toiminnassa on mukana vapaaehtoisia vertaistukijoita. Vertaistukea voi saada myös erilaisissa vertaisryhmissä. OLKA® OLKA koordinoi pääkaupunkiseudun sairaaloissa (HUSin sairaalat ja Espoon sairaala) tapahtuvaa vertaistukitoimintaa. OLKAn vapaaehtoiset vertaistukijat toimivat sovituilla yhteistyöosastoilla ja OLKA-pisteillä. Lisäksi yhdistykset tarjoavat vertaistukea OLKA-pisteillä. Osaston vertaistukivuoroista saa lisätietoa osaston henkilökunnalta tai OLKAn vapaaehtoistoiminnan koordinaattoreilta, teemapäivien aikataulut löytyvät teemapäiväkalenterista. TOIVO®-VERTAISTUKISOVELLUS OLKAn kehittämä Toivo-sovellus tarjoaa luotettavaa vertaistukea verkossa. Sovelluksessa on kymmeniä tehtäväänsä valmennettuja vertaistukijoita eri järjestöistä, jotka ovat sinua varten tarjoamassa vertaistukea. Lataa maksuton sovellus sovelluskaupoista tai käytä sovellusta selaimella osoittessa https://olkatoiminta.fi/toivosovellus Lisätietoja sovelluksesta: https://olkatoiminta.fi/kansio/vertaistukisovellus/ ja toivo@olkatoiminta.fi VERTAISTALO.FI Vertaistalo.fi -palvelusta löytyy tietoa vertaistuesta. Vertaistukea tarjoavia yhdistyksiä voi etsiä Vertaistalon Etsi vertaistukea -hakukoneesta. HYTEN KANSALAISTOIMINNANKESKUS HyTen Kansalaistoiminnankeskuksessa toimii useita erilaisia avoimia vertaistukiryhmiä, joista voi tiedustella lisää aulapalvelusta, 050 410 2555 tai toimisto@ejy.fi. UUSIMAALAISET.FI Uusimaalaiset.fi -verkkopalvelusta voi löytää alueen toimijoiden järjestämää vertaistukea. Ikäihmisille suunnattuja tapahtumia IKÄTEKNOLOGIAKESKUS Ikäteknologiakeskus on asiantuntijakeskus, joka edistää ikäihmisten osallisuutta teknologisoituvassa ja digitalisoituvassa yhteiskunnassa. Vaikutamme siihen, että iäkkäiden käyttäjien tarpeet huomioidaan palveluiden ja teknologian kehitystyössä sekä yhteiskunnallisessa keskustelussa. Järjestöjen digiverkoston toiminta jatkuu 2022 koronan vuoksi etänä (Teams). Tapaamisia 5.4.2022, 30.8.2022 ja 11.10.2022 27.4.2022 Ikäteknologiaverkosto Tervetuloa Ikäteknologiaverkoston tapaamiseen keskiviikkona 27.4.2022. Tapaaminen järjestetään Zoomissa. Lisätietoa tapaamisen ohjelmasta tarkentuu myöhemmin. Ilmoittautuminen: kaisa.huuhtanen@valli.fi 7.6.2022 DigiAgeTalk2022 Vuosittainen DigiAgeTalk palaa tutulle paikalleen eli kesäkuun alkuun. Vuoden 2022 DigiAgeTalk järjestetään BioRexissä, Helsingissä. DigiAgeTalk2022 on hybriditilaisuus, eli osallistua voi myös etäyhteyksin. Ikäteknologiakeskus VESA-toiminnan kevätkauden webinaariohjelma on julkaistu. Tutustu mielenkiintoisiin aiheisiimme ja ilmoittaudu mukaan alla olevista linkeistä:
Miten löytää sopiva asumisratkaisu? 16.3. klo 13–14 : Ystävällisin terveisin Eetu Karppanen asiantuntija VESA-toiminta Vapaaehtoistoimintaa espoolaisten senioreiden avuksi +358 50 321 4705 Vanhukset hyökkäyksen kohteena: Euroopan vanhuksiin kohdistuva disinformaatio
Euroopan parlamentin jäsen Radka Maxován järjestämässä webinaarissa keskitytään siihen, kuinka ikääntyneet ihmiset voivat taistella disinformaatiota vastaan ja kehittää sietokykyä sitä vastaan. Tavoitteena on jakaa parhaita käytäntöjä ja saada poliittiset päättäjät tunnustamaan tämä tärkeä asia. Seuraa tapahtumaa livenä Facebookissa tästä Takaisin etusivulle ja 2022 senioritiedotteisiin |