Paluu kannanottoihin

Kannanotto:

Vanhenevan väestön asema ja palvelujen saatavuus 25.10.2009

Vanhat jäävät heitteille Suomessa

Väestön vanhetessa nopeasti on suuri haaste järjestää toimintakyyisyyttään menettäneiden ikääntyneiden, myös kaikkein vanhempien tarvitsema arjessa selviytymistä tukeva kuntoutus, huolenpito ja hoiva sekä laadukkaat ja kattavat hoitopalvelut sekä kotona että hoitolaitoksissa. Vanhuksia varten ei kuitenkaan ole omaa lakipakettia, jossa määritellään tarkasti vanhusten yhteiskunnallinen asema, oikeudet ja velvollisuudet.

Sosiaali- ja terveysministeriön vanhusten aseman parantamiseen suunnattu lakisääteinen kasteohjelma jää helposti liturgiaksi, joka turhauttaa hoidotta jäävät vanhukset ja heidän omaisensa. Sisällöltään ohjelma on erinomainen. Ohjelmassa määritellään vuosien 2008 - 2011 sosiaali- ja terveyspoliittiset tavoitteet, kehittämistoiminnan ja valvonnan painopisteet sekä niiden toteuttamista tukevat uudistus- ja lainsäädäntöhankkeet. Valtioneuvosto vahvisti ohjelman 31.1.2008.

Valtioneuvosto korostaa seuraavia toimintasuuntia periaatepäätöksessään Terveys 2015-kansanterveysohjelmassa (ISSN 1236-2050, ISBN 952-00-0973-6):

• Turvataan ikääntyneiden ihmisten mahdollisuudet toimia aktiivisesti yhteiskunnassa, kehittää omia tietojaan ja itsehoitovalmiuksiaan ja jatkaa mahdollisimman pitkään itsenäistä ja laadullisesti mielekästä elämää riittävän toimeentulon turvin.
• Iäkkäille väestöryhmille kehitetään sellaista asumis-, lähipalvelu- ja liikenneympäristöjä, jotka turvaavat toimintakyvyn alentuessakin itsenäisen elämän edellytykset.

Vasuu tästä periaatepäätöksen toteuttamisesta siirtyy kunnille seuraavasti.

• Näihin tavoitteisiin pyritään kunnissa muun muassa kuntasuunnitelmaan liittyvässä vanhuspoliittisessa strategiassa osana hyvinvointipoliittisia ohjelmia, liikennesuunnittelussa sekä lähialueiden kehittämisessä ja täydennysrakentamisessa.
• Yhdessä kuntien kanssa toteutetaan vanhushuollon palvelujen kehittämisohjelma, jossa kehitetään iäkkäiden henkilöiden arkielämässä ja pitkäaikaishoidossa tarvittavia omaishoitoon, vapaaehtoistoimintaan, yrittäjätoimintaan ja julkisen vallan toimintaan perustuvia hoiva- ja huolenpitopalveluja uutta teknologiaa hyödyntäen.

Kunnat kamppailevat kuitenkin yhä pienenevän talouden kanssa ja kaikkia sosiaali- ja terveyspuolen kuluja karsitaan. Yhä useampi kotona asuva yksinäinen tai omaishoitajan tuella kotona asuva vanhus jäävät ilman tarvitsemia palveluja. Myöskään laitoksissa olevilla ei ole tukenaan tarvittavaa koulutettua henkilökuntaa. Tilanne on todella kriittinen. Kuntien vanhuspoliittiset strategiat ja hyvinvointipoliittiset ohjelmat jäävät koreaksi sananhelinäksi. Niitä ei pystytä kustantamaan. Olemassaolevat voimavarat kohdistetaan muualle vanhenevan väestön tarpeiden ja palveluiden kustannuksella.

Vanhusten sosiaalinen ja taloudellinen syrjäytyminen on tosiasia. Nyt tarvitaan tekoja tämän asian korjaamiseksi. Eutanasia ei ole ratkaisu. Tässä asiassa eduskunnalla, valtion ja kuntien poliittisilla päättäjillä sekä virkamiehillä että kansalaisilla on 'oma lehmä ojassa'.

Siksi

1. Eduskunnan tulee pikaisesti laatia vanhuutta koskeva yhtenäinen lakipaketti. Tulevaan uuteen hallitusohjelmaan on saatava vanhuksia ja ikääntymistä koskeva poliittinen ohjelma.

• Vanhusten hoidon tuki on saatava kuntoon, asuipa vanhus sitten kotonaan tai hoitolaitoksessa.
• Seniorin kuntoutus on oltava mahdollinen pitkäaikaisiin sairauksiin.
• Silmälääkärillä käynnit ja lääkärin määräämät silmälasit on saatava terveysvakuutuksen alaisiksi kaikille.
• Asunnon korjaus- ja tarpeellisen teknologialainojen myöntäminen senioreiden asuntoihin (toimiva koti) on oltava osana kotitalousvähennystä verotuksessa.

Perustelu: Nykyinen vanhusväestö on nostanut Suomen hyvinvointivaltioksi ja maksanut itse omat eläkkeensä. He ovat edelleen luotettavia veronmaksajia. Tälle kansalaisvastuulle täytyy saada katetta toimivien lakien muodossa.

2. Kunnan vanhuusneuvoston tulee toimia tehokkaasti painostaen kuntaa kehittämään vanhuksille suunnattuja palveluja ja niiden saatavuuta ja tiedottaa niistä.

• Ainoastaan pieni osa vanhuksista saa osakseen julkisia palveluja. Yksityistä sektoria ja sen palvelumahdollisuuksia ei ole kartoitettu tai kokeiluja käynnistetty. Moni vanhus ei tiedä, millaiset palvelut ovat hänen ulottuvillaan ja miten niitä voidaan hakea.

3. Kunnan tulee tukea uusien ratkaisujen kehittämistä eikä sysätä vanhuksia heitteille. Kunnan päättäjien tulee ratkaista:

• Miten sosiaali- ja terveystoimen yksityistäminen voi toteutua, kun tarvittavat sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset rakenteet puuttuvat ja niiden kehittämistä ja kokeiluja ei ole vielä edes aloitettu.
• Tarvitaan taloudellisia selvityksiä erilaisten ja eri-ikäisten vanhusten mahdollisuuksista vastata tarvitsemiensa palvelujen kustannuksista. Missä vaiheessa vanhukset syrjäytyvät varojen puutteesta tarvitsemiensa palvelujen hankkimisessa?
• Kunnan tulisi tukea sellaisia kokeilu- ja kehittämishankkeita, joissa tarkastelun kohteena ovat eläkeläiset omissa kodeissaan.
• Tarvitaan uudenlaisia organisaatioita, sosiaalista verkostoitumista, uutta teknologiaa hyödyntävää elämäntapaa ja asumisen parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä.
• Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen alennukset on kohdennettava kaikille senioreille huolimatta iästä tai varallisuudesta.

Kunkin kunnanvaltuutetun ja kunnan hallituksen jäsenen pitäisi vastata selkeästi siihen, miten kunnassa voidaan lisätä omissa kodeissaan asuvien vanhusten tarvitsemia palveluja.

Seuraaviin kysymyksiin tulisi saada vastaus:

• Kuinka monta % 65+ ikäisistä on julkisen kotihoidon piirissä tällä hetkellä?
• Kuinka paljon espoolainen eläkeläinen saa keskimäärin kuukaudessa/vuodessa eläkettä?
• Kuinka paljon espoolainen eläkeläinen maksaa keskimäärin kuukaudessa/vuodessa veroja ja kuinka paljon valtion ja kunnan osuus on niistä?
• Millaista vastinetta eläkeläinen saa maksamilleen veroille?
• Millaisilla aloitteilla/hankkeilla kehitetään tällä hetkellä kotonaan asuvien eläkeläisten hyvinvointia?
• Miksi vanhuksille ei tarjota kuntoutusta pitkäaikaissairauksiin, jos ei ole enää työssä ja työikäinen?

Perustelu: Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa yksin asuvien vanhusten tai hoitolaitoksissa olevien vanhusten ja omaishoitajien asema ei saa nykyisestään huonontua niin kuin monien kohdalla tapahtuu. Etenkin pitäisi varmistaa, että vanhus ei jäisi hoidotta ollessaan yksin kotona, oli hän minkä ikäinen hyvänsä.

4. Kuntalaisten tulee saada osallistua päätekäyttäjinä uusien palvelu- ja hyvinvointimallien kehittämiseen. Kunnan tulee tukea yksityistä sektoria sellaisten organisaatiomallien kokeilussa, jossa vanhukset itse vastaavat omasta hyvinvoinnistaan ja palkkaavat tarvittaessa  myös yksityisiä yrityksiä, joiden palveluja ikääntyvät kykenevät ostamaan.

Kunnan koululaitoksessa sekä yleissivistävässä että ammatillisessa tulee olla koko kouluajan sosiaalisia projekteja, joiden avulla sukupolvien välinen ikäkuilu ja kielteiset asenteet toisiaan kohtaan saadaan vähenemään. 

Muita epäkohtia joihin pitää vaikuttaa

• uusien, jatkuvien matkavakuutústen myöntäminen 70 vuotta täyttäneille
• autojen vuokraaminen 70 vuotta täyttäneille
• Espooseen Toimiva Koti -näyttely, josta eläkeläiset sáisivat tietoa asuntojensa peruskorjauksen mahdollisuuksista ja uusista teknisistä apuvälineistä turvallisuuden vahvistamiseksi ja näihin liittyvistä kustannuksista.

Perustelu: Yksittäinen eläkeläinen ja eläkeläisryhmä voi vaikuttaa omassa kunnassaan. Eläkeläisten tulisi kehittää uusia innovatiivisia ratkaisuja niille eläkeläisryhmille, jotka jäävät kunnan palveluja vaille. Olemalla aktiivinen voidaan saada aikaan toimivia palveluverkostoja, jotkapalvelevat vanhentuvaa väestöä sen omien tarpeiden pohjalta joustavasti ja luovasti.

Toimenpiteitä odottaen

Espoossa 25.10.2009

Toimivat Seniorit ry  (http://www.toimivatseniorit.palvelee.fi)

Lähteet

Espoon ikääntymispoliittinen ohjelma 2009-2015. Täyttä elämää ikääntyneenä. Terveys- ja sosiaalitoimi, Espoo

Pääministeri Matti Vanhasen II hallitusohjelma 2007. Helsinki: Edita Prima.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelma. Valtioneuvosto.

Uudistettu Vanhushuolto. Mlliksi muille. Integ IIIA 2007. Teknisen korkekoulun HEMA instituutin julkaisuja 12.

Vanhuus ja hoidon etiikka 2008. Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) raportti 20.

Lait

Laki edunvalvontavakuutuksesta (648/2007)

Laki holhoustoimesta (422/1999)

Laki omaishoidon tuesta (937/2005)

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992)

Laki sosiaalihuollon asiakkaan asmasta ja oikeuksista (812/2000)

Laki vammaisetuuksista (570/2007)

Sosiaalihuoltolaki (719/1982)

Suomen perustuslaki (731/1999)